Sunnuntai 2. lokakuuta, kirjamessujen kolmas päivä

 

Lavalla oli ällistyttävän viisaita naisia. Kirsti Mannisella ja Anna Kortelaisella on historian tuntemus ja tarinankerronta hallussa. Kortelaisen kirjat muistuttavat jännittävyydessään ja koukuttavuudessaan dekkareita, vaikka eivät sitä kuitenkaan ole. Enni Mustosen Ruokarouvaa lukiessa voi samalla hakea lisätietoja sivustaseuraajan blogista, jos meinaa pudota kärryiltä tai kaipaa asioista lisätietoja. Erinomainen palvelu lukijakunnalle.

Aira on uskomaton!

Näiden upeiden naisten jälkeen lavalle nousivat näyttelijät, Heikki Kinnunen ja hänen jälkeensä Hannu Huuska.

Lauantaina 1. lokakuuta 2016

Liput salkoon kirjamessujen kunniaksi. Suomessa arvostetaan lukemista ja valistuneisuutta. Meillä on vapaus ja oikeus. Lupa järjestää kirjamessut. Lupa ilmaista kirjoittamalla erilaisia katsantokantoja. Lupa hankkia kirjallisuutta, joka kutakin miellyttää. Meitä palvelee tasokkaat ilmaiset kirjastot. Tällaisia oikeuksia ja etuuksia ei ole kaikkialla.

Robinin 'muistelmia' mainostava ständi tervehti messuvieraita ensimmäisenä. Tuntuu, että Robin on saanut enemmän kuin 18-vuotias suomalaisjannu voi unelmoidakaan. Joka kanavasta nähdään ja kuullaan median lempilapsi Robinia. Mutta ei haittaa, eikä se ole ihmekään... Täytyy todeta, että harvoin näkee yhtä tervepäistä fiksua, positiivista ja kaikki vaatimukset täyttävää nuorta miestä. Robin, pysy aina tuollaisena!

Kuuntelin Baarien miehen, M.A.Nummisen, haastattelun Agricola-lavalla. Hän kertoi miten runsaat kolmekymmentä vuotta sitten sai ajatuksen kiertää keskiolutbaareissa Suomenmaan jokaisessa kunnassa tunnustelemassa tuulahduksia ja tunnelmia ja makustellessa oluen keralla ilmapiiriä eri paikkakunnilla ja tekemällä niistä muistiinpanoja kirjan julkaisemista varten. Hän soluttautui keskustelemaan, tutustumaan ja joskus jopa ystävystymään olutbaarien äijien kanssa. Enimmän aikaa hänen vaimonsa toimi autonkuljettajana ja joskus terävämpänä muistinakin. Aikakausi ja keskiolutbaarien olomuoto ja kaurismäkeläinen ilme oli jo silloin Suomessa hiljalleen katoamassa. 80-luvun juppikulttuuri romutti kaiken, mikä oli vanhaa, omaleimaista ja rosoista uudeksi, kimaltavaksi ja steriiliksi. Tänä päivänä voimme todeta, että M.A. teki arvokkaan kulttuuriteon tehdessään ensin mittavan pohjatyön, joka ei sivusta katsoen aina työltä saata vaikuttaakaan, ja pohjustuksen jälkeen julkaistessaan tämän kansatieteellisen tallennuksen, joka on haikean hauska.

Nummisen jälkeen lavalle saapui Jukka Puotila. Hän kertoi taustastaan ja itsestään sekä näyttelijän työstä ja vähän muistakin näyttelijöistä. Hänkin on saavuttanut sen iän, että muistelmat ovat paikallaan. Niin se elämä heittelee, siinä ja siinä, ettei muistelmista tullut miehen joutsenlaulua. Onneksi ei, ja näin Puotila saa jatkaa työtään perinteisenä näyttelijänä sekä maata kiertävänä imitaattorina ja stand up -koomikkona.

Vierailin teatterin osastolla ja tartuin tilaisuuteen. Messutarjous kaksi yhden hinnalla. Kaksi lippua balettiin, kiitos. Osastolla päivysti tällainen tutun näköinen hyväntuulinen hiukan Jethron oloinen parrakas velmu.

Lauantaina kävin fiilistelemässä sanojen Satakunta -nurkassa, täältä sain mukaani  Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna -nimisen opuksen.  Satakunta on lähellä, mutta silti vieras. Hienoa, että meille muistutetaan lähellä sijaitsevasta eksotiikasta. Pitääkin ottaa kotiläksyksi Satakuntaan tutustuminen. Satakunnan nurkkaus oli messujen kaunein osasto, satu- ja taikametsä. Kauneutta ja taikuutta täydensi läheinen pienoinen nukketeatterin osasto. 

Kirjamessuilla 700-vuotisjuhlapäivä:

Suomen vanhin säilynyt asiakirja, kuningas Birgerin suojelukirje Karjalan naisille 'Karjalan naisrauha', täytti 700 vuotta messulauantaina 1.10.2016. Tämä asiakirja sulanneine sinetteineen oli messuilla nähtävillä virtriinissä. Näytteillä oli myös pyhäinjäännöksiä, mm. kylkiluun pala, jonka otaksutaan kuuluneen piispa Henrikille. Vanhinta asiakirjaa ihmetellessämme voimme todeta, että taas ollaan suomalaisen yhteiskunnan jäsenten tasa-arvoisuuden alkulähteillä.

Kirjamessut alkoivat perjantaina 30. syyskuuta

Vielä tänään en pääse osallistumaan kirjamessuille.

Olisi ollut juhlallista nähdä ja kuulla, kun presidentti Tarja Halonen avaa messut.

Mutta minulla oli eilen tilaisuus etukäteen käydä tutkailemassa ja haistelemassa messujen rakentamistunnelmia. Saavuin iltapäivällä viiden jälkeen tuuliselle ja sateiselle messukeskuksen parkkipaikalle ja siirryin pääovelle sisäänpääsyä kärkkymään. Ihan heti, ennen kuin ehdin mihinkään soitella ja hälyytellä, Taina Pärkö-Luotonen sattui olemaan eteisaulassa ja päästi minut sisään.

Kiersin hallit kahteen kertaan saadakseni yleiskäsityksen osastoista ja fiilistelin mihin haluan tutustua syvemmin. Yritin pysytellä poissa jaloista ja olla häiritsemättä ahertajia.

Kaikki kustantamoiden osastot tietenkin pitää kiertää. Muista osastoista Turun kaupungin osasto, Varsinais-Suomen kirjastojen osasto ovat ainakin must.

Kirjailijoiden haastatteluista haluan ehdottomasti kuulla Sirpa Kähkösen haastattelun sekä Miina Sillanpäätä käsittelevän Aura Korppi-Tommolan haastattelun. Turun palosta romaanin kirjoittaneella Mike Pohjolalla on varmaan paljon mielenkiintoista kerrottavaa, senkin aion mennä kuuntelemaan.
Sanojen Satakunta -nurkkaus oli ihanan lumoava satumaisema, samoin nukketeatterin pieni söpö osasto.
Tässä vain promille messujen mielenkiintoisista aiheista.

Messuhalleissa vallitsi seesteinen aherruksen ilmapiiri. Hauskalta näytti se, kun usealla suunnalla väki istuskeli hörppimässä kaffetta. Etukäteen olin ajatellut, että siellä huiskitaan ja sinkoillaan kuumeisena.
Kaikki oli avaraa ja autiotakin ja messukeskuksen katto oli korkealla ja seinät etäällä. Kohina, rahina, spiikkaukset ja asiaan kuuluva kansainvaellus puuttui. Sanotaan, että vieraat tekevät juhlan. Tämä sanonta sopii hyvin kirjamessuihinkin.

Sometiimin tapaaminen

Perjantaina 19.9. olin Turun Kirjamessujen sometiimin kokoontumisessa. Viestintäpäällikkö Taina Pärkö-Luotonen otti meidät vastaan, esittäydyimme toisillemme ja kerroimme kokemuksia aikaisemmilta messukäynneiltämme ja tuntemuksiamme ja tunnelmiamme messuilta. Turun Kirjamessujen ohjelmapäällikkö Jenni Haukio kertoi meille tämän vuoden messujen ohjelmasta, teemoista, kirjoista ja kirjailijoista. Lopuksi kuulimme vielä esittelyn ruoka- ja viinimessujen aiheista ja ideoista.

Minua alkoi rimakauhu vaivata, mutta täällä tämän porukan joukossa olo alkoi tuntua oikein kotoisalta ja teki mieleni hihkua ja tuulettaa. Oli kyllä mukavaa! 

Turun Kirjamessujen 2016 someäänenkannattaja

Olen aina tykännyt osallistua Turun kirjamessuille, vaikka muuten vältänkin messuja ja niiden tungosta ja kaikenmaailman tyrkytyksiä.

Jossain kirjamessuihin liittyvässä some-julkaisussa haettiin messujen some-äänenkannattajia. Ilmoittauduin, ja sain kutsun liittyä äänenkannattajajoukkoon. Jännää. Homma tarkoittaa, että sometan kaikilla mahdollisilla tavoilla kokemuksiani tämän vuoden Turun kirjamessuilta. Blogini on ollut nukuksissa kauan, en meinannut muistaa miten kirjaudutaan sisään. Facebookissa osaan päivittää, mutta twitterikin on minulle vieras, vaikka twitter-tili minulla onkin. Hui! Jännittää, mutta ehkä työ tekijäänsä neuvoo tälläkin kertaa.

Tervetuloa seuraamaan Turun kirjamessuihin liittyviä kirjoituksiani ja kokemuksiani!