Belle, uskollinen perässähiihtäjäni

Tänään oli pitkästä aikaa sopivan lämmin ihana talvipäivä. Tunnelmaa latisti se, että isäntä oli taas työnantajansa käytettävissä.

Olemme olleet kunnottomia ja kelvottomia ja jättäneet viikkosiivouksen tekemättä. Pakon sanelemana hiukan järjestelin paikkoja. Toisella kädellä laitoin kaalikeiton porisemaan ja kun se oli valmis, lähdin Bellen kanssa pellon laitaan suksien kera.

Hiihtäessäni Belle perässäni tunsin olevani kauhean onnellinen. Sanoin sille ottaessani kuvan, että rakastan sitä kovasti. Mahtoiko se ymmärtää...
Oli mukavaa ja kodikasta tulla hiihtolenkillä puurtamisen jälkeen kotiin syömään muhentunutta ja mehustunutta keittoa. Kaveriksi ruisnäkkäriä juustolla ja margariinilla päällystettynä ja kyytipojaksi kylmää piimää!

Ehtoon aikana olen surffaillut ja haaveillut ja suunnitellut lomamatkaa viikoksi 10. Meillä on silloin ylkän kanssa lomaviikko ja muutamaksi päiväksi tekisi mieli mennä jonnekin, mutta ei koko viikoksi. Ihme periaate sekin. Mutta jotenkin ei raskisi koko viikkoa olla poissa kotoa.