Kolme joulun kirjaa: uutuukainen, 1-vuotias ja 10-vuotias

Joulun aikaan lukulampun alle kerääntyi paljon luettavaa. Joulupukki toi lahjaksi kaikkien huulilla olleen Riitta Pulkkisen Totta, itse löysin alennushyllystä maanmainion Heikki Turusen kirjoittaman Tulilinnun ja siskoni lahjoitti lukemansa Peter Sheridanin Nuoruuteni Dublinin. Luku-urakkapaineet kasaantuivat niskaan. Alkuvuoden kärvistelin monien kiireitteni keskellä tarttumatta yhteenkään kirjaan. Tammikuun puolivälissä viimeinkin aloitin kirjoihini perehtymisen. Ensimmäisenä tartuin uusimpaan, Totta -kirjaan. Lukuelämys ei ollut niin vaikuttava kuin kirjan saama huomio antoi olettaa. Kauniistihan siinä oli asiat sanottu, mutta mielestäni kirja oli pitkästyttävän hienosteleva ja junnasi loppuvaiheessa ennen yhtäkkistä dramaattista ratkaisuaan. Tuli mieleen säädyllinen murhenäytelmä, mutta kovin suppeaksi ja latteaksi tässä kaikki jäi.

Runsas vuosi sitten ilmestynyttä Turusen hersyvää hengentuotosta rivosuisine hulttioineen tai hauraine herkistelijöineen ei sovi syyttää hienostelevaisuudesta eikä tekopyhyydestä. Eikä pitkästyttävyydestäkään, vaikka joitakin samoja henkipattoja ja samantapaisia sattumuksia on voinut kauhistella Turusen aiemmissa kirjoissa. Parasta olisi tehdä muistiinpanot ja kaaviokuvat pysyäkseen kärryillä missä ja kenen kanssa milloinkin kohelletaan. Kertomuksiin on sujutettu peitenimillä eri alojen kulttuuripersoonia, joista yhden saattoi tunnististaa teatterinjohtaja Turkaksi, hänhän Joensuussa 70-luvun alussa aiheutti pahennusta. Tunnetusti Turusen sananviljely on ilmeikästä ja värikästä, huumori parhaimmillaan hersyvää ja pahimmillaan rietasta. Haluaisin itse oppia puhumaan tuolla murteella - välillä mieheni kanssa harjoittelen ja toisinaan kiusaan häntä pakottamalla kuuntelemaan ääneenlukuani. Turusen uusi novellikokoelma on juuri ilmestynyt ja pitänee suorittaa suggestopedinen kertauskurssi Turusen maailmaan ottamalla uutuus hetimiten työn alle.

Vuonna 2000 ilmestynyt Nuoruuteni Dublin oli lämminhenkinen ja humoristinen omaelämänkerrallinen kertomus 50- ja 60-lukujen lapsuudesta ja nuoruudesta katolilaisessa vähävaraisessa mutta omaperäisen luovassa suurperheessä. Kirja kuvaa pinnalta raapaisten vuosikymmenten takaisia poliittisia oloja, hiukan tarkemmin perheiden ja nuorten oloja erilaisine ilmiöineen. Se toi mieleen 'seitsemännen portaan enkelin' mutta oli paljon valoisampi. Kerran tuli itku, kun joutui lukemaan miten julmaa elämä voi olla vaikka jokainen kaikkensa yrittää. Harmi, ettei tämän kirjailijan juttuja ole käännetty enempää suomeksi. Sympaattista ironiaa ja mainiota huumoria, tätä kirjaa voi suositella jokaiselle!