Kevään tuntua Budapestissa

Lensimme maanantai-illalla Turusta Budapestiin. Lento kesti kaksi tuntia. Hämmästykseksemme löysimme hotellillekin suorinta tietä!
Tiistaina aloitimme tutustumisen kaupungin keskusta-alueeseen. Patikoimme, söimme gulassit. Jälkiruuat nautimme wieniläistyylisessä kahvilassa, jossa aikaa kului jutellessa naapuripöydässä istuneen
Tolousesta kotoisin olevan nuorenparin kanssa. Kivaa, matkailu avartaa!

Keskiviikkona ostimme liput opastetulle linja-autoretkelle. Retkellä raapaistaan Unkarin historiaa ja matkan aikana saa käsityksen Budapestissa olevista monista käyntikohteista.

Linja-auto pysähtyi 20 minuutin ajaksi Budan puolelle Gellértin kukkulalle. Ylhäältä aukeaa näkymä Pestin puolelle ja väliin jää Tonava. Uskomatonta, että olimme siellä.

Torstaina teimme vesibussimatkan Tonavalla. Kiersimme Margaretin saaren ja ihailimme joen rantanäkymiä. Rannan puut ovat vielä lehdettömiä ja maa harmaa, eikä vesibussikyyti tähän aikaan vuodesta ole lämmintä, vaikka kevät siellä on pidemmällä kuin meillä. Enimmäkseen pysyttelimme poissa kannelta.

Jokiretkeilyn jälkeen kävelimme taas kaupungilla, löysimme kauppahallin ja mukavan ruokapaikan, sen jälkeen kahvipaikan. Enimmäkseen taisimme olla syömässä tai juomassa jotain, muttei siitä syyllisyyttä tarvitsisi kantaa. Hotellin saunaosastolla kulutin energiaa uimalla minimaalisessa altaassa 550 m, matkan laskeminen siinä paljussa oli aika tylsää, laskut kun meinasivat seota väkisin, kun käännökset oli tehtävä melko tiheään.

Katukahvilassa yritin vangita valokuvaan ison nokkosperhosen, joka liihotteli ja lepatteli ympärillämme. En kuitenkaan yrityksessäni onnistunut, perhonen vain kiusoitteli olemassaolollaan...

Perjantai-iltana palasimme tänne koleaan kotomaahan. Ikävöin urbaania kauneutta, jonka Budapestissa kohtasimme ja sitä rentoa sydämellistä ilmapiiriä, joka jäi sinne. Ihana kaupunki!