Huikea syysloman päivä. Lähdimme puoliso, hänen sisarensa miehensä kera sekä minä aamu yhdeksältä Helsingin suuntaan kohteena Ateneum.
Olimme melkein Matti Myöhäisiä ja saimme todeta muita samanlaisia olevan sankoin joukoin liikkeellä. Käsillä on viime hetket tutustua Ateneumin Helene Schjerfbeckin 150-vuotisjuhlanäyttelyyn, joka on laajin milloinkaan järjestetty Schjerfbeckin taiteen esittely. Saimme tutustua yli 300 teokseen taiteilijan nuoruusvuosilta viimeisten elinvuosien töihin.
Juhlavuotta vietetään ympäri Suomea näyttelyiden ja tapahtumien muodossa. Juhlavuoden suojelija on presidentti Tarja Halonen - hän on sopivin tähän 'virkaan', onhan hän oman alansa Schjerfbeck, lisäksi kuvataiteiden harrastaja.
Ateneum-rakennus on mahtavassa ympäristössä, siinä on kivenheiton päässä kaikki. Tuntuu että Ateneumin edessä seistessä on saapunut maailman keskipisteeseen.
Oli juhlallista astella portaat ylös ensimmäiseen näyttelyhuoneeseen. Mitä maalauksia! Ja tauluja piisasi huoneesta toiseen, kolmanteen jne. Suuri osa teoksista oli aiheeltaan ja toteutukseltaan sellaisia että pisti hiljaiseksi, erityisesti lapsikuvat koskettivat. Että joku on nähnyt maailman niin ja saanut kätensä ja maalaustarvikkeensa toimimaan siten, että jälkipolvillekin on jäänyt tutkittavaa ja ihmeteltävää taitajan kädenjäljestä. Ja vaikkei itselläni ole osuutta näiden taulujen olemassaoloon enkä mikään taituri olekaan, niin jollain tavalla naisena olen otettu ja ylpeä näistä töistä.
Näyttelyn ja juhlavuoden lottovoitto on sen sinisävyisen maisemataulun alta tilaamatta ja pyytämättä löytynyt maalaus äidistä ja vauvasta. Uskomaton tarina. Onkohan neiti Schjerfbeck ollut hieman ilkikurinen ja omanlaatuisella huumorintajulla varustettu, kun sattumalta juhlisti omaa syntymänsä 150-vuotisjuhlaa 'julkaisemalla' ennen näkemättömän kauniin ja herkän taulun.
Yksi tyytyväisen hykertelyn aihe vielä: poikkesimme ravintelissa syöpöttelemässä ennenkuin köröttelimme kotia kohti. Kun kelikin oli kesäisimpiä mitä tänä vuonna on koettu, voidaan todeta että keikkapäivä oli täydellinen.
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti