torstai 31. elokuuta 2017

Eve Curie: 'Äitini Marie Curie'







Alun pitkän johdatuksen jälkeen päästään tähän viikkoon ja lukukokemukseeni.
Vierailu Marie Curie museossa oli ehdoton. Koin valtavan herätyksen. Olen aiemmin yrittänyt lainata kirjastosta Eve Curien kirjoittamaa kirjaa 'Äitini Marie Curie', mutta se on aina ollut lainassa. Niin oli nytkin, kun kävin matkan jälkeen sitä kysymässä. Kirjastovirkailija ihmetteli, että onpas suosittu opus. Ensimmäinen painos on 30-luvulta ja muutama uudistettu painoskin on kirjastoon tilattu, mutta, että kaikki ovat lainassa! Tein lopultakin kirjasta varauksen ja vihdoin viime perjantaina sain noutaa teoksen luettavakseni. Hui, mikä henkeä salpaava 500-sivunen kirja huikaisevasta naisesta, hänen puolisostaan ja uskomattomasta suvustaan edeltäjineen ja jälkikasvuineen. Kuvaukset Poloniumin keksimisestä, radiumin etsimisesta ja erottamisesta ja röntgenkuvantamisen kehittämisestä olivat lumoavan koukuttavaa, dekkarimaista luettavaa. Vanhahtava kieli toi autenttisuutta sai uppoutumaan Marien aikakauteen. Karu, haikea ja surumielinen, uskomattomalta tuntuva elämänkerta huippulahjakkaasta Mariasta ja hänen yhtä nerosta Pierrestään. Vieläpä Eve-sisar tutustutti lukijan älykkääseen Irene-sisareensa ja tämän puolisoon Frederik Joliot-Curieen, jotka toisessa polvessa tutkijapariskuntana saivat Nobelin fysiikan palkinnon - kirja kylläkin loppui Marien pois menoon paria vuotta ennen Irenen ja Frederikin Nobel-ansioitumista. 

Museossa olevasta sukupuusta voi todeta, että jälkipolvet ovat fyysikkoja neljänteen 60-luvulla syntyneeseen sukupolveen asti! Olisi ollut kamalaa sille, joka olisi syntynyt tuohon porukkaan ihan keskinkertaisena! Mutta sellaista ei ole sattunut, omenat ovat jatkuvasti pudonneet puun alle!

Kirjaa lukiessa ajattelin, että itse koin juuri sellaisen, jota Madame Curie vastusti, nimittäin henkilönpalvontaa. Hän korosti aina, että ei saa olla kiinnostunut henkilöstä vaan aiheesta. Fysiikasta en paljoakaan ymmärrä, mutta ymmärsin näiden ihmisten suuruuden tutkijoina ja lääketieteen mullistavien keksintöjen tekijöinä ja ymmärsin näiden tutkijoiden risukkoisen ja rämeisen polun ja Marien ja Pierren ehdottoman lapsekkuuteen asti idealistisen luonteenlaadun, joka ei tavoitellut kuuluisuutta, kunniamainintoja eikä rikkauksia.
 
Flyygeli Chopin-museossa. Täällä kävimme konsertissa, jossa konsertoi ihana pianisti Justyna Galant-Wojchiechowska. Taulut olivat norjalaisen 1959 syntyneen taiteilijan, Håkon Gullvågin hienoja värikylläisiä raamattuaiheisia kuvia.

Ei kommentteja: