Liedon kirkossa mielenkiintoisia kirjallisuustapahtumia

Ystäväni Leena lähetti minulle tekstiviestin, jossa kutsui minut keskiviikkona 22. maaliskuuta Liedon kirkkoon mielenkiintoiseen tapahtumaan. Yhtään en tiennyt mistä oli kyse, mutta mukava kokemus oli, ja aion osallistua uusiin vastaaviin, joita on tulossa kevään aikana kuukauden välein kaksi kertaa vielä.

Keskiviikon 22. maaliskuun teemana oli vuoden 2016 kristilliseksi kirjaksi kirjaksi valittu Saara Kinnusen teos Isän kaipuu. Kirjan tekijä sosiaalipsykologi ja perheterapeutti, FM Saara Kinnunen oli valinnan tehneen Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäisen haastattelussa.

Aiheen konkretisoi läsnäolollaan nuori pakolaismies Ahmad, jota haastateltiin ja hänen lapsensa kuvia heijastettiin valkokankaalle. Ahmad on asunut Suomessa vajaat pari vuotta ja hänellä on kotimaassaan poika, jota hän ei ole pitänyt sylissään koskaan, sillä poika syntyi muutama kuukausi hänen pakenemisensa jälkeen. Tätäkin aihetta miettiessä meinaa happi loppua. Että ihmiskohtalo voi olla kummallinen.

Keskustelun pääteemana ja kirjan punaisena lankana ilmeni, miten hyvä isäsuhde on voimavara sekä tytölle että pojalle terveen itsetunnon kehityksessä ja onnellisen ja ehjän elämän perustana.

http://www.liedonseurakunta.fi/uutiset/-/news/21553297/

Tekijä on suunnannut kirjan sekä ammattiterapeuteille että yksityisille ihmisille itsetuntemuksen lisäämiseen ja itsensä kanssa työskentelemiseen. Tekijä kertoi itsekin työstäeensä omaa isättömyyttään kirjan muodossa.

Mikael Pentikäinen totesi, että voittajakirjan valinta monesta hyvästä vaihtoehdosta oli vaikea, mutta tämä kirja kolahti omakohtaisesti viiden lapsen isään ja ison sisarussarjan esikoiseen, jonka suhde omaan isään huononi perhekriisin seurauksena. Myöhemmin isä-poikasuhde parani, onneksi.

Kirjan nimi on monitasoinen ja mielenkiintoinen. Sanapari Isän kaipuu sisältää monta näkökulmaa: isän tuntemaa kaipuuta, lasten isää kohtaan tuntemaa kaipausta, isyyden kaipuuta ja Taivaan Isään kohdistuvaa kaipuuta ja Hänen lapsiinsa kohdistuvaa kaipuuta.

Kirjan tekijältä kysyttiin kirjan monimerkityksellisestä nimestä. Hän kertoi, että ensimmäisenä hänellä oli lähtökohtana lapsen kaipuu omaan isään. Varmaankin yleisimmin ihmiset työstävät isättömyyttään terapeutin kanssa vaikka iso asiakasryhmä saattaa olla lapsiaan kaipaava isä.

Pentikäisen mukaan kirja saa miettimään isyyden merkitystä ja arvoa ja se saa tuntemaan suurta kiitollisuutta siitä, että saa olla isä. Se myös muistuttaa miehen tärkeimmästä tehtävästä, joka on isänä oleminen.

Siinä jutustelun lomassa itsellänikin kävi mielessä oma suhteeni isääni. Millaisena hän näki minut tai millaisena hän sai minut näkemään itseni ja millaisen itsetunnon hänen ansiostaan sain. Vaikka isä otti joskus aivoon ja joskus hanskasin hänen kanssaan, suhteeni isään loi pohjaa terveelle itsetunnolle. Voin olla itseeni tyytyväinen siksi, että olen nainen, pystyn yhtä hyvin siihen, mihin pojat ja miehet. Perheessämme edes isä ei ollut pettynyt siihen, että sai neljä tyttöä ja 'vain' yhden pojan. Minulle ei perheen esikoisena, kuten ei muillekaan sisaruksilleni, kasattu suurten odotusten ja toiveitten taakkaa, vaan sain vapaasti valita polkuni. Tunnenkin jotenkin pettäneeni isäni. Hän piti minua fiksumpana kuin olenkaan, en kuitenkaan asettanut päämäärääni mitään merkittävämpää kohti, annoin periksi liian helposti enkä poikkea tavallisesta merkonomista mitenkään.