Hehkuttelen iloisena, koska pääsin Turun Kirjamessut 2016 someäänenkannattajaksi.
Kirjojen maailmat ovat olleet minulle lapsesta
asti tärkeitä. 60- ja 70-luvulla Viisikot, Salaisuudet, Tiinat, Pepit,
Annat ja Anni Swanit olivat peruslukemistoa. Kirjaston
lasten- ja nuortenkirjojen hyllyiltä tuli koluttua monenlaista lukemista peruslukemiston lähettyviltä. Back to the sixties and seventies: Nuorisolla liikeni aikaa lukemiseen monipuolisen
harrastustoiminnan ja stressaavan aikatauluttamisen puuttuessa elämästä kokonaan. Urheilu, 4H ja partio tarjosivat maaseudun lapsosille toimintaa ja jokaisen kotona oli paljon askareita, joissa olisi ollut suotavaa olla mukana auttamassa, siinä kaikki.
Asuimme korvessa 12 kilometrin päässä kunnan keskustasta, yhteiskoulusta ja palveluista. Julkinen kulkuneuvo oli koulubussi, jonka kyydissä aamulla körötettin kouluun ja iltapäivällä takaisin. Neljän kilometrin päässä oli kansakoulu ja siellä kerran viikossa avoinna oleva kirjasto ja myös oppikoulussa oli kirjasto. Ylellisyyttä oli se, että se ei maksanutkaan mitään!
Teininä ihastuin Eeva Joenpellon kerrontaan. Kaikkien koiraihmisten kirja Ralli, Neito kulkee vetten päällä, Kaakerholman kaupunki... Myöhemmin löysin Kaari Utrion. Nuorena aikuisena hullaannuin Kalle Päätalon ja Heikki Turusen kertomuksiin - näiden äijäkirjailijoiden teosten lukeminen aiheutti lähipiirissä kulmakarvojen kohottelua.
Koska en rakasta ihmispaljoutta ja hälinää, en haikaile messuille. Paitsi Turun Kirjamessut, ne ovat kunnon messut. Siellä ei haittaa jonot, hälinä eikä tungos. Tapahtumassa on mielenkiintoista seurata kirjailijoiden haastatteluja ja kuunnella keskusteluja. Siellä koen olevani tapahtumien keskipisteessä.
Kotiin viemistä löytyy aina. Romaania, luontokirjaa, keittokirjaa, askarteluopasta tai käsityökirjaa. Joka vuosi messuilta löytyy isänpäivälahja, jonka luen itse ensin. Isäntä ei huomaa, että hän saa isänpäivänä 'käytetyn' lahjan.
Turun Kirjamessuilla aloin käydä jo 90-luvulla koko perheen voimin tai lasten kanssa, jos isännälle ei työn puolesta sopinut. 2010-luvulla olen messuillut ihan yksinkin.
Minulle Turun Kirjamessut ovat kätevästi lyhyen matkan päässä, ja tänä vuonna osallistun ainakin lauantaina ja sunnuntaina. Perjantaina työn takia ehdin vain hätäisesti käymään siellä.
Asuimme korvessa 12 kilometrin päässä kunnan keskustasta, yhteiskoulusta ja palveluista. Julkinen kulkuneuvo oli koulubussi, jonka kyydissä aamulla körötettin kouluun ja iltapäivällä takaisin. Neljän kilometrin päässä oli kansakoulu ja siellä kerran viikossa avoinna oleva kirjasto ja myös oppikoulussa oli kirjasto. Ylellisyyttä oli se, että se ei maksanutkaan mitään!
Teininä ihastuin Eeva Joenpellon kerrontaan. Kaikkien koiraihmisten kirja Ralli, Neito kulkee vetten päällä, Kaakerholman kaupunki... Myöhemmin löysin Kaari Utrion. Nuorena aikuisena hullaannuin Kalle Päätalon ja Heikki Turusen kertomuksiin - näiden äijäkirjailijoiden teosten lukeminen aiheutti lähipiirissä kulmakarvojen kohottelua.
Koska en rakasta ihmispaljoutta ja hälinää, en haikaile messuille. Paitsi Turun Kirjamessut, ne ovat kunnon messut. Siellä ei haittaa jonot, hälinä eikä tungos. Tapahtumassa on mielenkiintoista seurata kirjailijoiden haastatteluja ja kuunnella keskusteluja. Siellä koen olevani tapahtumien keskipisteessä.
Kotiin viemistä löytyy aina. Romaania, luontokirjaa, keittokirjaa, askarteluopasta tai käsityökirjaa. Joka vuosi messuilta löytyy isänpäivälahja, jonka luen itse ensin. Isäntä ei huomaa, että hän saa isänpäivänä 'käytetyn' lahjan.
Turun Kirjamessuilla aloin käydä jo 90-luvulla koko perheen voimin tai lasten kanssa, jos isännälle ei työn puolesta sopinut. 2010-luvulla olen messuillut ihan yksinkin.
Minulle Turun Kirjamessut ovat kätevästi lyhyen matkan päässä, ja tänä vuonna osallistun ainakin lauantaina ja sunnuntaina. Perjantaina työn takia ehdin vain hätäisesti käymään siellä.
Blogini on ollut nukuksissa,
mutta nyt herättelen sitä kirjoittaen kokemuksiani tämän vuoden Turun
kirjamessuista.
Tekstit
.jpg)
2 kommenttia:
Lapsuuden kodissani luettiin paljon ja itsekin luin vielä aikuiseksi saakka, mutta jostain syystä lukeminen on jäänyt. Kirjahyllyssä odottaa kasa lukemattomia kirjoja ja joka vuosi uudenvuodenlupaukseni on ollut, että aloitan noiden lukemisen. Mutta lupaus ei ole pitänyt. Oletko muuten lukenut Joenpellon Ei ryppyä ei tahraa? Yksi suosikeistani.
Olen lukenut senkin. Muistaisin, että olen lukenut kaikki Joenpellot. Hän on ollut ensimmäinen suosikkini 'aikuisten' kirjojen kirjoittajista. Päivä, jolloin uutinen Eeva Joenpellon kuolemasta tuli julkisuuteen oli meidän perheessä alakulon päivä. Ville kertoi uutisen minulle, oli kai sitä mietiskellyt, kun tiesi, että asia saa mieleni haikeaksi. Onneksi on Leena Lander, hän on mielestäni Joenpellon manttelin perijä. Lukeminen kannattaa aina :)
Lähetä kommentti