Kirjamessut alkoivat perjantaina 30. syyskuuta

Vielä tänään en pääse osallistumaan kirjamessuille.

Olisi ollut juhlallista nähdä ja kuulla, kun presidentti Tarja Halonen avaa messut.

Mutta minulla oli eilen tilaisuus etukäteen käydä tutkailemassa ja haistelemassa messujen rakentamistunnelmia. Saavuin iltapäivällä viiden jälkeen tuuliselle ja sateiselle messukeskuksen parkkipaikalle ja siirryin pääovelle sisäänpääsyä kärkkymään. Ihan heti, ennen kuin ehdin mihinkään soitella ja hälyytellä, Taina Pärkö-Luotonen sattui olemaan eteisaulassa ja päästi minut sisään.

Kiersin hallit kahteen kertaan saadakseni yleiskäsityksen osastoista ja fiilistelin mihin haluan tutustua syvemmin. Yritin pysytellä poissa jaloista ja olla häiritsemättä ahertajia.

Kaikki kustantamoiden osastot tietenkin pitää kiertää. Muista osastoista Turun kaupungin osasto, Varsinais-Suomen kirjastojen osasto ovat ainakin must.

Kirjailijoiden haastatteluista haluan ehdottomasti kuulla Sirpa Kähkösen haastattelun sekä Miina Sillanpäätä käsittelevän Aura Korppi-Tommolan haastattelun. Turun palosta romaanin kirjoittaneella Mike Pohjolalla on varmaan paljon mielenkiintoista kerrottavaa, senkin aion mennä kuuntelemaan.
Sanojen Satakunta -nurkkaus oli ihanan lumoava satumaisema, samoin nukketeatterin pieni söpö osasto.
Tässä vain promille messujen mielenkiintoisista aiheista.

Messuhalleissa vallitsi seesteinen aherruksen ilmapiiri. Hauskalta näytti se, kun usealla suunnalla väki istuskeli hörppimässä kaffetta. Etukäteen olin ajatellut, että siellä huiskitaan ja sinkoillaan kuumeisena.
Kaikki oli avaraa ja autiotakin ja messukeskuksen katto oli korkealla ja seinät etäällä. Kohina, rahina, spiikkaukset ja asiaan kuuluva kansainvaellus puuttui. Sanotaan, että vieraat tekevät juhlan. Tämä sanonta sopii hyvin kirjamessuihinkin.