torstai 8. joulukuuta 2011

Läpi repaleisen lokakuun päivät niinkuin varisparvi raahautuu maarraaskuu

Loka-marraskuu on mennyt Miljoonasateen laulun tunnelmissa. Koneeni ei tottele toiveitani - on tullut käyttäjäänsäkin kankeammaksi ja bloggailu on ollut nollatasolla. Eräs blogiani lukeva kaveri soitti huolestuneena, kun en ole kirjoitellut kuulumisiani. Ajattelin, että kerron, ettei hätää.
Olen muutamia kuvia viime viikkojen aikana ottanut:
Turun tuomiokirkon lähellä oleva Porhanin puisto ja Suurtori iltavalossa. Patsas on H. G. Porthanin muistomerkki, joka on Suomen ensimmäinen ulos sijoitettu julkinen patsas. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräsi rahaa patsaan pystyttämiseksi usean vuoden ajan erilaisilla konserteilla ja hyväntekeväisyystilaisuuksilla ja sen paljastustilaisuus 10.9.1864 keräsi paikalle suuren yleisöjoukon. Juhlapuheen tilaisuudessa piti Elias Lönnrot.
Porthaninpuisto ja Suurtori ovat tunnettuja joulurauhan julistuksesta. Nykyisin myös taiteidenyön tapahtumia ja keskiaikamarkkinat järjestetään tällä puisto- ja torialueella. Lisäksi puiston laidalla on iki-ihana 175 vuotta vanha Pinella-ravintola, joka oli rapistumassa purkukuntoon, mutta alkuvuodesta se aloitti toimintansa uudistuneena.
Pasteeraan ostoksieni kera Turun pääkirjaston vieressä Aurajokirannassa, joen takana Rettigin palatsi.

Piparitalon tekeminen ei ole konsti eikä mikään, niin ajattelin. Olen sellaisia askarrellut 90-luvulla ja hankaluus oli päässyt unohtumaan. Kauhean vaikeaa valmistaa toisiinsa sopivat palaset, vaikka tein huolella kunnon kaavat. Uuni pullistaa osat ihan väärän malliseksi. Pizzaleikkurilla rouhin lämpimistä paloista pullistumia pois ja oikaisin vain piirtämällä akkunat ja oviaukon. Ehkä ensikerralla teen tarkemmin. Ihana tuoksu ja joulun odotuksen tuntu piparitaloista silti tuli. Lisäkoriteiksi tein koiria, kuusia ja enkeleitä, joita poikamme (26 v.)käy ennakkoverottamassa. Herttaista.

On marraskuuhun osunut monta juhlaakin. Kuorokonserttia, jossa siskoni laulaa, sisarteni lapsosten synttäreitä ja erään ystävämme/sukulaisen 50-vuotisjuhlat Kaivokadun upseerikerholla, aika hieno paikka perhejuhlia varten. Juhlat olivat lämminhenkiset, ruoka oli superherkullista ja koska päivänsankari on muusiikkimiehiä, eri bändejä ja bändikokoonpanoja esiintyi juhlassa kolmesta viiteen, en pysynyt laskuissa mukana. Alimmassa videossa päivänsankarin tytär ja poika soittavat ja laulavat isälleen 'sellaista mist äijä tykkää'. Kyllä siitä juhlavieraatkin taisivat tykätä.

1 kommentti:

Irmastiina kirjoitti...

Olipa mukava katsella kuvia naapurikaupungista...☺