sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Varokaa käärmeitä

Kävin eilen Bellen kanssa metsän antimia saalistamassa. Valtavasti oli suppilovahveroita tarjolla. Siinä aurinkoisessa kangasmetsärinteessä pitkissä puolukanvarvuissa killui lyijykynän paksuinen yli 20 sentin mittainen kyy. Onneksi huomasin sen, etten lykännyt kättäni sinne joukkoon.

Olen tänä syksynä nähnyt kaksi kyytä. Useita vuosia on kulunut, kun en ole törmännyt yhteenkään, joten olisiko tänä syksynä käärmesyksy...

Kesäkurpitsalle olen yrittänyt vettä juottaa, että se jaksaisi kasvattaa runsasta satoa. Kesän ajan se on antanut satoa kitsaasti, mutta nyt lehtien joukosta työntyy pieniä kurpitsoita sieltä täältä. Yksi kurpitsoista oli yhen äkin kasvanut jättiläiseksi!

Isäntä lähti ansioon ja itse sain inspiraation pesaista keittiön ja olohuoneen akkunat. Kauhea homma, hikoilutti ja väsytti. Mutta, kyllä kannatti! Koko maailma taisi kirkastua.

3 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

IIIKKKK! Inhoan käärmeitä...☺

mallamarja kirjoitti...

Niin minäkin. Hyh! Mutta tämä näytti vähän kaulakorulta, joka olisi pudonnut moneen mutkaan ja sykkyrään puolukan varpuihin. Kumma, että tuli semmoinen mielleyhtymä.
Kivaa kun poikkesit blogissani kommentoimassa. Mukavaa syksyn jatkoa t. mallamarja

Irene kirjoitti...

Hyvä, että huomasit!
Itselle ei ole edes mieleen tullut, että sienimetsässä voi törmätä käärmeeseen. Siellä niin virittyy noihin suppilovahveroihin, että sulkee kaiken muun ulkopuolelle.