keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Risusavotta, jonka pomona toimi naapurimme reipas pikkumies

Tänään sain perattua ja paistettua eilen poimimani suppilovahverot. Eilen söimme suppilovahveromunakasta ja lauantaina aion keittää suppilovahverokeiton.

Vaikka yritin poimia sienet puhtaana ja siistinä, niiden kanssa riitti askartelemista ihan tarpeeksi. Olin valtavan tyytyväinen perkausurakan jälkeen ja suunnittelin ohjelmaani laiskottelua, mutta ohjelma ei edennyt suunnitelman mukaan. Se sujui paljon paremmin.

Ovikello soi. Ovella oli naapurin 10-vuotias Carlos, joka tiedusteli, olisiko meillä oksia haketettavaksi. Heillä on lainassa sellainen kone, jolla ne voidaan käsitellä.

Meillähän risusavottaa on. Viime viikolla isäntä kaatoi kaksi koivua ja pajun. Ehdimme jo ihmetellä mihin joudumme sen risukasan kanssa. Sisarellani olisi hakekone, mutta sen lainaaminen ja käyttäminen taas vaatisi ponnekkuutta ja vaivannäköä kaiken muun hössötyksen keskellä. Nyt asia järjestyi ihanien reippaiden naapureiden ansiosta.

Lähdin pikkumiehelle apuriksi. Riivin askartelurisuja itselleni ja kärräsin jonkun kuorman naapurin pihalle hakekoneen liepeille. Enimmän hoiti reipas pikkumies isoveljensä tultua haravoimaan varisseita lehtiä pari kottikärrykuormaa. Isänsä kanssa yhteistyössä hakettavat risut, kunhan ehtivät. Kyllä on reippaita ja kultaisia pikkumiehiä meidän naapurissa, kuten myös avuliaita aikuisia.

3 kommenttia:

MaMMeli kirjoitti...

Meillä Vaari toi tänään paljon suppiksia kotiin ja vielä putsasi ne :)Tänä vuonna on hyvä sieni vuosi!

Irmastiina kirjoitti...

On hienoa, kun on hyvät naapurit...☺

mallamarja kirjoitti...

Kirjoitin tämän juuri siitä ilosta, jota tunsin, kun ajattelin sitä onnea, kun saanut ihanat naapurit!