Pieni rumpalipoika

Tyttäremme on harrastellut monenlaista soitinta nuoruudessaan. Työssään päiväkodissa hän nykyisin joskus säestää pianolla ja kotonaan vonguttaa sähkökitaraa. Rumpuja hän on kolistellut teininä, huh, ja rummut ovat edelleen hänen vanhassa kammarissaan käyttövalmiina. Vaikka toisaalta on haikeaa, kun talo on hiljainen, niin onneksi meidän yläkerrasta ei enää päivittäin kantaudu möykkä ja kotimme on lakannut toimimasta nuorisotalona, aikansa kutakin.
Sanotaan, että talo tapansa pitää. Meitä entisaikojen nuoria kokoontuu joskus vinttikamariimme musisoimaan, tunnelmoimaan ja harjoittelemaan. Bändimme on The Upstares boys & girls (kirjoitusperiaate The Hurriganesin tapaan). Upstaresissa ystäväpariskunta soittaa kitaraa ja bassoa, puolisoni soittaa rumpuja, minä saan olla laulusolisti, kaiketi siksi, kun en muuhun kykene ja minulta puuttuu itsekritiikki.
Tässä kuvassa ei ole mieheni, vaan syksyllä eskarin aloittava pikkuinen Arttu-poika, jonka äiti on ystäväni ja antoi luvan laittaa Artun kuvan blogiin. Arttu sai soittopelistä irti mukavat rytmit. Melkein kaikki meillä vierailevat lapset tykkäävät rummuttamisesta, etenkin pojat, mutta monet tytötkin.