Täydellinen teatteri-ilta

Keväällä näin linja-autoasemalla kerrostalon seinässä ison plakaatin, jossa mainittiin, että Les Miserables esitetään Turussa syksyllä. Innostuin. Kerrankin Turkuun tulee upeata teatteria, nyt on tilaisuus nauttia kunnon musikaalista, ei mistään farssista. (Victor Hugon kirjan olen lukenut kahdesti ja ainakin yhden elokuvaversion nähnyt ja tv-sarja meillä on DVD:nä ja sen olen katsellut useaan kertaan. Olen melkoinen pöhkö, kun luen ja katselen useaan kertaan sellaisia juttuja, joista pidän. Ja mitä useammin katselen tai luen, olen koukussa ja kahleissa eikä yhtään haittaa vaikka taas uudestaan lukisin tai näkisin.)
Kun älysin, että musikaali esitetään Åbo Svenska Teaterissa, tunnelmani lässähti ja suurin innostukseni meni ohi. Taas ruotsinkieliset ovat etuoikeutettuja!
Musikaalin mainostamisen aiheuttama kaiherrus ei päästänyt otteestaan. Kun vielä Turun bussien kyljissä törmää päivittäin Les Miserables'n mainokseen, päätin hankkia liput kaikesta huolimatta. - Mistä kaikesta huolimatta? No, ruotsinkielestä ja siitä, että liputkin on kalliit. Tutkin asiaa internetistä ja selvisi, että teatteri palvelee suomenkielisiä ja huonosti kuulevia tekstittämällä esityksen molemmilla kotimaisilla.
Odotimme esitykseltä paljon. Sekä mieheni että minä tiesimme Åbo Svenska Teatterin puitteiden olevan kauniit. Kurjien sanoma on yleismaailmallinen ja aina ajankohtainen. Epätoivoiset ja toisaalta lohdulliset juonenkäänteet sisältävät dramatiikka, jännitystä ja romantiikkaa.
Esityksen uskoin olevan mahtipontinen ja sitä se olikin. Tarinan traagisuus, rumuus ja kauneus olivat koko ajan läsnä esityksessä. Esiintyjät olivat taitavia laulajia ja ilo silmälle. Korea puvustus, lavastus, valaistus ja orkesterimontusta pauhaava musiikki täydensivät tunnelman. Joukkokohtaukset eivät jättäneet kylmäksi, jotkut olivat hauskoja, toiset koskettavia, joku kohtaus liikutti niin, että silmänurkkakin kostui. Fantinen ja Eponinen lyhyet elämänkaaret olivat surullisen haikeita ja hurmaavan reippaan katupoika Gavorchen kohtalo riipaiseva. Etenkin Eponine lauloi niin ihanasti että sydämestä otti. Useasti taiteessa kuvataan samanlaisia nuoria ja jopa lapsia, jotka eivät saa mitään aineellista hyvää ja jäävät ikuisesti ilman rakkauttakin. He antavat henkensä uhriksi, kun ainoa mahdollisuus on rettelöinti barrikaadilla. Ihmisen kallein omaisuus on elämä ja näillä poloisilla ei muuta olekaan kuin henkiriepu, joka sekin näyttää köyhällä olevan halvempi kuin pohatalla. Traagista ja surullista - nämä tarinat eivät ole fiktiota vaan todellisesta elämästä taiteeseen siirrettyjä.
Sentään Jean Valjeanille kuolema tuli monivaiheisesti eletyn elämän jälkeen ajallaan. Vapauttavana, lohdullisena ja kauniina. Sekin esitettiin sydämeen käyvästi.
Paikkamme oli aition eturivissä, josta näki hyvin. Ensin yritin seurata tekstiä kummallakin kielellä. Ajanoloon huomasin, että kannattaa lukaista vain ruotsinkieleninen teksti, tämä helpotti esityksen seuraamista, koska silloin tiesi mitä laulaja on 'sanomassa'. Suomenkielisen tekstin seuraaminen olisi häirinnyt esitykseen keskittymistä, koska teksti kulki ihan eri tahtia kuin se mitä esiintyjät olivat kulloinkin laulamassa, kaiken lisäksi suomenkielinen teksti oli vanhahtavampaa ja runollisempaa kieltä kuin esityksen ruotsinkieli.
Esitys kesti yli kolme tuntia. Suuntasimme vielä iltapalalle Hamburger Börsiin. Syötyämme kävelimme käsi kädessä keskikaupungilta ylittäen tunnelmallisesti valaistun Aurajoen Auransiltaa pitkin Turun tuomiokirkon viereen, jossa automme oli parkissa. Olimme puolenyön aikaan kotona ja huokailimme, että olimme viettäneet täyden kympin teatteri-illan.