Joogaa mustikkametsässä

Olen innokas marjastaja ja metsässä liikkuja. Minua on torunut nuoruudessa äitini, myöhemmin kaverini ja mieheni siitä, että minua ei saa sitten millään metsästä pois. Ei ole kiva tommosen kanssa lähtee, oli taas viiminen kerta... niin ne on tokaisseet ja seuraavalla kerralla lähtiessä vannottaneet, että ei sitten olla kauan. Tänä vuonna olen lomallani lähtenyt yksinäni marjaretkelle. Usein olen jättänyt koirankin kotiin. Hetken aikaa laihaa satoa etsiessäni jopa minun on tehnyt mieleni heittää homma sikseen! Vastalääkkeeksi nopeaan kyllästymiseen olen ajatellut, että olen tullut metsään viihdyttääkseni itseäni - joka tapauksessa olen varannut aikaa metsässä olemiseen eikä lukujärjestyksessä ole muuta ohjelmaa - pakkoko retken niin satoisa on olla!

Kuljeksin ja ajattelen, että olen keskellä jotain taikuutta tai satua. Hengitän syvään raikasta sammalen tuoksuista ilmaa, silmäilen vihreää viilentävää mattoa ympärilläni ja ymmärrän kokevani jotain ainutlaatuista. Käsitän, että näkemäni kallio, kivi tai notkelma on ollut paikallaan ennen minua ja jää tuleville polville havaittavaksi ja hyödynnettäväksi. Samalla koen pienuuden tunteen ja myös suuruuden tunteen, kun tunnen liittyväni palaseksi maailmankaikkeuden kulkua. Toivoisin, että jokainen ystäväni ja jokainen, ihan vieraskin ihminen, jonka kasvot olen kohdannut ihmisvilinässä, saisi kokea samalla tavalla kuin itse koen sillä hetkellä. Kuinka usealle city-ihmisille tulee tilaisuus ajatella 'syntyjä syviä'. Ainakin minulle luonto tarjoaa hetken rauhoittumiseen ja niukkasatoinenkin marjaretki käy joogasta.

Aina sieltä täältä löytyy joku mustikka poimuriin koppastavaksi. Ihme ja kumma, olen poiminut melkein kuusi litraa mustikoita. Olen saanut ihanan välipalan sekoittamalla mustikoita rahkaan ja sokeriin ja olen leiponut kaksi mustikkapiirakkaa. Pari litraa on joutanut pakkaseenkin.

Mustikka on ihana marja, sisältää antioksidantteja, mitä lienevätkin. Mustikat maistuvat parhaalta, mitä yht'äkkiä muistuu mieleen!

Joku asennevammainen on aikoinaan keksinyt sanonnan 'oma maa mansikka, muu maa mustikka'. Jos ilmaisulla on marjoja vertailemalla haluttu havainnollistaa, että kotimaa on paras ja ulkomaat huonompia, voimme unohtaa koko sanonnan! Asia pitäisi esittää mustikkaa halveeraamatta!

Jokamiehen oikeus, hieno juttu! Me suomalaiset olemme etuoikeutettuja, kun meillä on harvaan asuttu maa ja vapaus liikkua ja kerätä satoa toisen omistamalla maalla.

Kannattaa ottaa poimuri mukaan ja opetella kampaamaan sen kanssa mustikkanäreitä. Pakotin itseni opettelemaan poimurin käytön. Ensin tuntui, että mukaan tulee lehdet, oksat, hämähäkinseitit ja jopa kävytkin, mutta pikkuhiljaa joutui tunnustamaan, että poimurilla saa enemmän aikaan ja kotona voi ylimääräisen perata pois, mutta perkaamiseen on oltava myös hyvät apuvälineet! Puhdistussiivilä on mielestäni näppärä apuri. Ja tuuli!

Jokaisessa meissä asuu kätevä emäntä, tämä juttu nyt oli sitä lajia....