Totesin Hanhimeon kodon emännälle, ystävälleni Sirpalle, että pihastamme ei saa kauniita kuvia enää, vaan jos haluaa jotain esitellä blogissa, on tyydyttävä kuvaamaan kasvillisuutta niiden luonnollisessa tilassa ränsistyneinä.
Ulos astuttuani ensimmäiseksi silmiini osui kaunis pieni muurikelloruukku kuistilla, sen jälkeen viime kesän jäljeltä itse kylväytyneet orvokit puusaavissa, kauneimmat ikinä! Näistä läiskäyttelin valokuvat, kunnes muistin miksi ulos olin lähtenyt.
Kuunliljat ovat yleensä olleet kauniin vihreitä, lehdet kauniin muotoisia ja kukat hempeitä. Tämä kesä ei ole ollut niiden leviämiselle ja kukinnalle suosiollinen.
Ei ole säät suosineet myöskään keltapalloa. Ensin kuumuus, kuivuus ja pihaamme sopiva tuuli rääkkäsi niitä ja sen jälkeen ukkoskuuro rojahdutti ne maahan.
Neilikat sentään ovat jääneet pystyyn lavendelien vierelle. Mutta mikäs kumma niillä lavendeleilla on, ne kun kukkivat vaan!
Muita havaintoja pihallamme: Viinimarjat ovat pieniä, niistä on edullisempaa keitellä hilloa kuin mehua, omenat taitavat jäädä pieniksi ja osa matoisiksi, vadelmat kuivettuivat pensaisiin niiden kypsymistä odotellessa, pionien kuten muidenkin kasvien kukinta-aika meni ohi nopeasti.
Kirsikkasato oli runsas ja rikkaruohojen kitkeminen on nyt paljon helpompaa. Tässä pari positiivista asiaa!
En ole suostunut kastelemaan kylmällä ja kovalla vesijohtovedellä kukkia enkä ainakaan nurmikkoa ja olen kieltänyt isännältäkin sen touhun. Uskon, että luonnolla on taipumus sopeutua ja ensi kesänä kaikki vihertää ja rehottaa, jos vaan ilmat ovat hiukan viileämmät tai jos välillä myös sataa.
Taidan katsella asioita usein ruusunpunaisten lasien läpi... En muistanut enkä jaksanut kauaa keskittyä rumuuden palvomiseen. En oikein onnistunut vangitsemaan rumuutta valokuviinkaan, vaan mielestäni kuvat näyttävät vaatimattomilta taidekuvilta - vai?
Tekstit
.jpg)
2 kommenttia:
Vastavierailulla ja löytyikin kiva blogi.
Tämä kesä on ollut kova pala puutarhojen kukille, kasveille ja nurmikolle.
Kauniita kuvia ja ylimmäisissä kukat rehoittavat niin runsaana.
Mukavaa keskiviikkoa sinulle!!!
Minäkään en ole kastellut perennojani. Olen nyt siis antanut niille vähän "kovuutta";D Hyvin ovat pärjänneet, toki kukat kukkivat vähemmän aikaa ja joidenkin perennojen lehdissä kuivuus näkyy enemmän. Mutta uskon, että kukat pärjäävät paremmin tulevaisuudessakin juurien joutuessa välillä kaivautumaan syvemmälle:)Joko syksyllä tai keväällä on jokatapauksessa perennojen jakaminen edessä...
Kuvasi ovat kauniita!:)
Lähetä kommentti