keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Sinne vie valtatie yhdeksän / Hämeen-Satakunnan maakuntaraja

Lomapäivän kunniaksi lähdimme ajelemaan ilman tiukkaa ohjelmaa 'suotta'. Ensimmäinen kohde oli Humppilassa, jossa poikkesimme Ateljee Heljään. Olemme pari vuotta sitten pistäytyneet ateljeen pihassa, mutta paikka ei silloin ollut avoinna. Nyt oli, ja mukava isäntäpari jälkipolvineen järjesteli paikkoja huomista konserttia varten. Esillä oli myös taiteilija Olli Vasan tekemiä esineitä. Saimme ihastella valmiita sekä työn alla olevia töitä. Niin paljon kaunista, ettei yhdellä kertaa pysty tavallisin aistein varustettuna vastaanottamaankaan!

Matkamme jatkui Nuutajärven Lasikylään. Siellä olemme vierailleet viimeksi kultaisella kahdeksankymmenluvulla. Paikka ei ole muuttunut, idyllinen se on vieläkin ja paljon ihasteltavaa on esillä. Kahvila-ruokala askarrutti ankeudellaan. Vaikka puitteet ovat tunnelmalliset, paikka muistuttaa konepajan ruokalaa.

Nuutajärvellä saimme idean etsiä Väinö Linnan reitti, tai osan siitä. Karttamme oli pieni suhru, Nuutajärveltä saamamme esite oli sanallisesti tarkka, mutta sen ajo-ohjeet eivät, emmekä havainneet maastossakaan opasteita. Totesimme, ettei taida löytyä ja hoksasimme tarvitsevamme navigaattorin. Ei paniikkia! Tunsimme sisäistäkin lämpöä ajellessamme halki kesäisen hämäläisen maalaismaiseman. Nautimme rauhasta; ei ruuhkaa, ei vilinää! Urjalan kirkonmäellä pysähdyimme ja kiersimme kirkon ja mittailimme kirkonkylää.



















Meidän isäntä ehdotti seuraavaaksi kohteeksi Toijalaa, Viialaa ja Valkeakoskea. Ajellessamme totesimme Aki Sirkesalon laulun 'Toijalan takana ei ole mitään' olevan todellista, hänhän seudun tarkkaan tunsi. (Taisi laulu sentään olla hellyydellä tehty.) Meitä näpäytettiin: Löysimme kauniita paikkoja. Ihailimme Haunionkosken maisemia ja maassamme ainutlaatuista 4-holvista vanhaa kivisiltaa. Kuljeskelimme viileässä lehdossa ja kuvittelimme maisemaa eri vuodenaikoina. Millainen se on lumen ja jään aikaan, millainen ilman puiden lehtiverhoa, millainen keväällä runsaslumisen talven jälkeen, kun vesi peittää uomien väliset kannakset ja kaikki neljä uomaa ovat liittyneet yhdeksi. Minkälaiset ajopelit ja ihmishahmot ovat sillan vuosisatojen aikana ylittäneet.

Aika vierähti nopeasti, nähtävää oli matkallamme paljon ja käyntikohteita jäi vielä seuraavalle kerralle. Suunnittelimme, että joskus käymme lähitienoolla sijaitsevissa Tapettitehdas Pihlgren & Ritola Oy:n museossa ja Visavuoren taiteilijakodissa.

Kotimaan matkailu on edullista ja nähtävät ovat yhtä ainutlaatuisia kuin 'suuressa maailmassa'. Matka oli stressitön, koska emme suunnitelleet mitään muuta kotoa lähtiessämme kuin sen, että ajelemme 9-tietä Tampereen suuntaan ja pysähtelemme silloin kun siltä tuntuu ja pidämme paikkakunnilla olevia info-tauluja innoituksen lähteenä.

2 kommenttia:

MaMMeli kirjoitti...

Kivalla reissulla olette tekin olleet:) Minäkin kävin usein Nuutajärvellä lasitehtaanmyymälässä sillä kahdeksankymmentäluvulla, silloin siellä oli edulliset hinnat. Monta lasikippoa ja lasia on vieläkin huushollissamme niiltä ajoilta. Kiitos, kun olet jättänyt mukavia kommentteja blogiini <3

- Sari - Muistojen polulla... kirjoitti...

Hei!
Löysin blogiisi polun PikkuBertan blogin kautta.
Tulen toistekin blogiasi kurkkaamaan:).
Mukavaa viikonloppua!