Gdanskissa, Sopotissa ja Stutowossa

Perjantai-iltana 30.7. lensimme Turusta Gdanskiin. Lento kesti n 1½ tuntia, käväisimme viemässä laukut hotelliin ja lähdimme syömään ja katsastamaan kaupunkia ja markkinoita, joiden 750-vuotisperinnettä siellä parhaillaan juhlittiin. Väkeä oli joissain paikoissa tungokseen asti. Tunnelma oli leppoisa väenpaljoudesta huolimatta. Vanha hansakaupunki on todella kaunis, kaikki siistiä, ihmiset ihania, sää oli loistava, kaikki täydellistä. Mukavia kojuja ja kauppoja ja hyviä ruokapaikkoja riittää.

Lauantaiaamupäivällä lähdimme junalla Sopotiin. Nähtiin täysin erilainen kaupunki kuin Gdansk. Myös niin ihana! Kauniit koristeelliset talot, söpöt kukkaistutukset lisäsomisteina, viimeisenä silauksena pitkä hiekkaranta, tunnelma kuin elokuvassa. Hiekkarannalla huljuttelimme vartaloamme lämpimissä aalloissa, olimme siis uimassa. Rannan hiekka miltei narskui jalkojemme alla, se oli kuin irtopuuteria, josta pääsi ihmeen helposti eroon pois lähtiessämme. Istuskelimme jäätelöllä ja juotavilla ennen kuin kolkuttelimme junalla takaisin Gdanskiin syömään.

Sunnuntaina kävimme surullisessa paikassa, Stutowon keskitysleirissä. Tämä vierailu ei voinut olla vakavoittamatta ja siellä käynti toi silmien eteen ihmisen ja yhteisöjen kauheuden. Teimme 80 km edestakaisen matkan taksilla. Taksikuski oli todella symppis ja ymmärsimme toisiamme vaikkei meillä yhteistä kieltä ollutkaan. Matkanteko kesti n tunnin kumpaankin suuntaan ja leirillä olimme runsaat kaksi tuntia. Taksikuski ei olisi ehtinyt minnekään sillä välin kun olimme Stutowossa, joten hän tutustui myös alueeseen.

Vielä mainitsisin, että hotellin aamupalat olivat runsaat ja herkulliset, niitä ajattelen vesi kielellä. Lounaisen Suomen asukkaille Gdanskin voisi ajatella olevan sama kuin pääkaupunkiseudun väelle Tallinnan. Matkalle voi lähteä melko pienin vaivoin ja kustannuksin. Kotiinlähtö oli haikea, haluan sinne pian uudestaan!