Tervehdys, pitkästä aikaa!

Koneeni on ollut tammikuun alkupäivistä asti takuuhuollossa. Sain sen tänään takaisin. Mieheni oli konetta noutaessaan kuittaillut, että noutaa koneen pikahuollosta. Hän oli täsmentänyt, että vaimolta olivat palaa hihat, kun korjaaminen kesti niin kauan. Useamman kerran soittelin ja hätyyttelinkin liikettä, mutta ei se asioita jouduttanut. Toivottavasti ymmärsivät ajoittaisen tiedustelun viestiksi, että nopeampikin toiminta olisi suotavaa.

Tarkemmin ajateltuna; kotona on rentouttavaa viettää välillä tietokoneetonta aikaa. Varsinkin, kun työssä saa käyttää konetta taukoamatta.

@@@@@@ @@@@@@

Olen siis astunut työelämään. Toimistohommiin, eli vanhaan työpaikkaani. Tulevaisuus on avoinna. En taaskaan/vieläkään tiedä mitä isona ryhtyisi tekemään.

* * * * * * * * * * * * * * * *
* * * * * * * * * * * * * * *
* * * * * * * * * * * * * *
* * * * * * * * * * * * * *

Ihana talvi! En ole vielä kyllästynyt lumen tuloon enkä pakkaseenkaan. Olen ollut muutaman kerran hiihtämässä tässä ihan kodin lähellä olevalla pellolla ja joen törmässä. Olen itse tehnyt ladunkin, ja seuraavana päivänä sama homma uudestaan, kun lumi on välillä tuiskuttanut kaiken valmiiksi saamani umpeen. Belle-koira juoksee jäljissäni ja toisinaan se yrittää roikkua suksien kannoilla pummikyydissä. Ja sitten kun ollaan niin lähellä, että koti näkyy, se karkaa kotiin. Se on hiukan vaarallista, sillä pellon ja kodin välillä on tie, jossa silloin tällöin kulkee autoja. Koiramme on sen verran pöhkö, ettei se ymmärrä väistää autoja ja jos se näkee jotain mielenkiintoista, se syöksyy vaikka päätä pahkaa auton alle. Joten tarkkana pitää ymmärtämättömän elikon kanssa hääriä.