Valoa pimeyteen

Perjantaina 11.12. alkaa viiden päivän koulujakso. Sitten lähihoitajakoulutus on teorian osalta ohi. Hyvin meni, opit menevät vanhemmankin ihmisen yläkamareihin ihan vaivatta kun vain ahkerana tekee tehtävät, jotka eteen osuvat.

Torstai-iltana 17.12. koulumme järjestää meille opiskelun päättäville joulujuhlan syöminkeineen. Perheenjäsenetkin olisivat tervetulleita juhlaan, mutta en ole ajatellut kutsua perhettäni. Varsinkaan, kun en edes valmistu vielä.

Tyttöjen kanssa juhlimme koulun päätökseen saamista ennakkoon tämän viikon perjantai-iltana. Menemme Naantalin kylpylään altaisiin lojumaan sekä syömään ja seuraamaan ravintolan jouluohjelmaa.

Saan koulusta jonkunlaisen 'välitodistuksen', kunnes olen suorittanut puuttuvan 7 viikon työssä oppimisen. Vuoden vaihteessa aloitan työni vanhassa työpaikassa toimistotöiden parissa. En lähde hätiköimään minkään uuden asian kanssa, tämän vuoden aikana on ollut muutosta ja painetta ihan riittämiin.

Muutoksen tuulet puhaltavat osastollamme. Marraskuussa alkoivat yt-neuvottelut, joiden tulos selviää viikolla 7. Elämä osaa olla mielenkiintoista - jännitystä ja uhkia täynnä. Kun joskus osuu kohdalle päivä, jolloin ei ole yhtään huolen aihetta, murheesta puhumattakaan tai jos vaan on sanoinkuvaamattoman tylsää, kannattaa olla kiitollinen. Olisiko oikein maljan kohottamisen paikka, sillä asiat ovat silloin kiitettävän huolettomalla tolalla...

Toipumislomallani olen värkkäillyt jouluaskarteluja, ulkoillut Bellen kanssa, harjoitellut soittohommiani, tehnyt joitain opettajien vaatimia korvaavia tehtäviä sekä ennen kaikkea lueskellut ihania blogeja. Joka päivä olen tarkistanut kivat uutuudet, itse vaan en ole saanut juttua tuotetuksi pitkiin aikoihin.

Nyt toivon sydämellistä ilon ja valon aikaa ja toivotan sitä kaikille!!!