Kevät tulee kohisten jopa tänne kylmille savisille Lounais-Suomen peltoaukeille. Linnut laulavat, aurinko paistaa toisinaan lämpimästi vaikka melkein aina tuuleekin.

Krookukset ja helmililjat kukkivat, pionit työntävät punaisia lehtinuppujaan, särkynyt sydän on kasvanut korkeaksi, konnantatar ja kevätkaihonkukka viheriöivät, hortensiat ja hedelmäpuut kasvattavat pieniä lehtiään. Pian on raparperipiirakan aika!
Syksyllä ystävältä saamamme tummanpunaiset Nina Weibull ruusut elpyvät talviunestaan. Saimme kymmenen paljasjuurista hankalan suurta ja piikikästä kraakkua, jotka kaivoimme syysmyöhällä epäuskoisina maahan. Ainakin kuusi niistä työntää uusia lehtiä juurentyngästään.

27.4. minulta leikattiin paksusuolen kasvain, joka oli ehtinyt muuttua pahanlaatuiseksi. Kasvain oli n 15 cm pituinen. Umpisuoli vietiin ja paksusuolta poistettiin 40 cm. Kaikki on sujunut hyvin, näillä näkymin ei tarvittaisi jatkohoitoja, asia varmistuu kesäkuussa. Tietenkin toivon hartaasti ettei tarvittaisi muuta.

Nyt kun puurtaminen ja puutarhatyöt ovat kiellettyjä, toimin pihallamme työnjohtajana. Näytän miehelleni mitä hänen on lapioitava ja raivattava.

Olen kuitenkin uskaltanut kyykistyä kukkamaan viereen kylvämään kesäkukkien siemeniä perennapenkkiin. Raskaampien töiden tekeminen kannattaa malttaa aloittaa vasta kuukauden lopulla.

Pihalla patsastellessani olen tehnyt kirjallisia suunnitelmia sairasloman jälkeen toteutettavista kasvien siirroista. Tavallisesti hyökkään keväisin inspiraation vallassa lapioineni kasvien kimppuun ja toteutan suunnitelmani silmänräpäyksessä. Kaikki ratkaisut sillä periaatteella toimiessa eivät välttämättä ole järkeviä - seuraavana vuonna ihmettelen miksi ja miten olenkin päätynyt johonkin ratkaisuun. Katsotaan ensi vuonna oliko tämä pakollinen tuumaustauko kasvien kannalta hyvä, tuliko tehtyä parempia siirtoja, kun oli pakko harkita pidemmän aikaa.

Kiirettä kasvien siirrolla keväällä ei ole. Perennojen jakaminen ja siirtäminen onnistuu kesällä mihin aikaan vain.

Siirrettäviä ja jaettavia kasveja ovat rentoakankaali, kevätkaihonkukka ja konnantatar, joita aion siirtää perennapenkeistä omena-, kirsikka- ja luumupuiden alle.

Pikkusydämiä kasvaa perennapenkissäni siellä täällä ja komea yksinäinen särkynyt sydän rehottaa toisessa perennapenkissä. Tänä keväänä ymmärsin, että hennot pikkusydämet kuuluvat suuren särkyneen sydämen ympärille.

Kukkapenkissä leviävät kuunliljat voisivat koristaa jasmikkeen ja hortensian alustaa ja estää varjollaan rikkaruohojen valtauksen. Pikkutalvio kituu aurinkoisessa kukkamaassa, aion siirtää sen varjoisampaan paikkaan - jospa se siellä viihtyisi paremmin.

Krookukset, tulppaanit ja helmililjat kukkivat niin tiheässä, että niiden sipulit kannattaa jakaa kukinnan päätyttyä, myös kevätesikkomme jakaminen on ajankohtaista kukkimisen jälkeen.

No, nythän kirjallinen suunnitelmani tuli blogiini, joten muistiinpanojeni kadotessa voin luntata ohjeet täältä.