Viime viikolta: Torstaina teatterissa ja perjantaina kylässä syömässä ja päätteeksi Michael Monroeta fanittamassa, lauantaina 15-vuotispäivillä

Viime viikolla kiirettä on pitänyt, ettei kotona ehtinyt oleilla. Nyt on tehtävä muistiinpanoja, oli niin mukava loppuviikko.

Torstai-iltana kävimme katsomassa Turun Linnateatterin Mieletön Turun Historia -nimisen pikakelauskomedian Turun kaupungin historiasta. Esitys kertaa Turun historian 1200–luvulta tähän päivään. Löyhästi totuudessa pysyen.

Esitys kertoo miksi Turku paloi, miksi Mikael Agricola perusti suomen kielen turun murteelle, miten Juhana, Kaarina, Katariina ja Eerik liittyvät Turun historiaan ja mikä on Turun tauti. Helsingin historia käsitellään alle viidessä minuutissa ja Tampereen historia alle minuutissa.

Tätä teatteriesitystä on ollut mahdollista seurata jo vuodesta 2004 lähtien. Häpeäksemme olemme näin myöhään liikkeellä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Juoni on sekoitus historiaa ja hömppää, jonka kruunasi taitavien ja ilmeikkäiden näyttelijöiden Valtteri Roihan, Jenni Kokanderin ja Miska Kaukosen esittämistapa. Esityksessä näyttelijät totesivat toisilleen, että näyttele tätä nyt sitten, miten tämän nyt pystyisi kunnolla näyttelemään, 'tämähän on Mikko Koukin ohjaama'. Toteamus remahdutti yleisön nauruun.

Perjantaina toteutimme hauskan porukan kesken sellaisen idean, että menemme yhden ystävän luo syömään ja toimimme nyyttikestiperiaatteella. Joukossamme oli kaksi ammattikokkia, jotka olivat loihtineet gripsejä, täytettyjä perunoita ja jälkiruuaksi suklaakakkua ja itse tehtyä jäätelöä. Meidän isäntä valmisti vapaapäivänsä kunniaksi tarjottavaksi tuoresalaatin, kananmunia ja graavilohta katkarapukastikkeella. Syöjiä oli seitsemän henkeä ja meillä oli valtavan rattoisaa. Loppuillaksi siirryimme Kaivohuoneelle katsomaan ja kuuntelemaan Michael Monroen vauhdikasta keikkaa. Tupa oli tupaten täynnä keski-ikäistä aikuisväkeä, meininki oli vauhdikas ja aika kului tosi nopeasti.

Lauantaina menimme nuoren ystävämme Jasminin 15-vuotispäivää juhlimaan. Päivänsankari oli ystävänsä kanssa paistanut suuren kasan vohveleita, maun kruunasi lakka- ja omenahillo+kermavaahto. Lisäksi pöytä notkui kakkujen, omenapaistosten ja voileipien painosta. Syömisen päälle lauloimme karaokea ja otimme korttipelimatsin perinteiseen tapaan. Oli taas niin kiva ilta.

Jälkeenpäin ajatellen illassa oli surullista se, että rapsuttelimme ja hellimme isäntäväen Sepi-koiraa viimeisen kerran. Maanantaina 11-vuotiaalla Sepi-scheeferillä todettiin kasvain suolessa, eikä sen pelastamiseksi voitu tehdä mitään. Uskollinen Sepi-koira nukkui pois ja jäljelle jäi haikeus.