Saunamuisto Saukonojantieltä 29 vuoden takaa

Muutimme 29 vuotta sitten nuorena avioparina alivuokralaisiksi
omakotitaloalueelle rintamamiestalon vinttikamareihin. Talon alakertaa asui
omistaja, sotiemme veteraani rouvansa kanssa sekä ikäisemme nainen
miesystävänsä kanssa.

Talo oli kahden perheen rintamamiestalo, jonka kellarikerroksessa sijaitsivat
autotalli, säilytystilat ja sauna. Alakerta oli sisustettu ja koristettu niin
siistiksi ja kauniiksi kuin karun betonialustan vain voi saada. Sauna oli melko
ruma ja synkkäsävyinen, mutta siisti ja siellä tuntui nenään herttainen vihdan
ja puhtauden tuoksu ja valkea humahteli ja rapsahteli tunnelmallisesti kiukaan
pesässä.

Kotonani olin teini-iästä lähtien lämmittänyt saunan ja pumpannut pesuvedet
pataan ja saaviin. Lämmitysurakka oli kotona lipunut minulle, koska halusin
aikaisin saunaan ollakseni taas mahdollisimman aikaisin valmis iltamenoihini.
Vuokrakotimme saunaan puut hoiti vanha isäntä kiukaan viereen valmiiksi pesään
tyrkättäväksi ja lämmin pesuvesi tuli hanasta. Ylellistä itse lämmittämääni
ulkosaunaan verrattuna!

Ensimmäisen kotimme lauteilla istuessamme kohotin tunnelmaani lauluja
hymisemällä. Mieheni keskittyi enimmäkseen katselemaan tumman sauvapaneelin
kuviointia löylyn ripsomisen ohessa. Saunareissulla hiljalleen tajusimme, että
olemme alkaneet elää yhteistä nuorten aikuisten arkea, johon saunareissu kuuluu
arjen ja pyhän välisenä tunnelmallisena rituaalina.

Muistan mieheni vaalean sini-valkoraitaisen froteepyyhkeen, muistan miltä oma
oranssi vohvelikangaspyyhkeeni tuoksui ja tuntui. Muistan lasisen apteekin
pulloa muistuttavan shampoopullon sisältöineen ja tuoksuineen.

Muistamme joskus lämmöllä, miten näimme yhdessä lauteilla istuessamme tummassa
sauvapaneelin kuvioinnissa samanlaisia hahmoja ja muotoja. Joskus leikin
ajatuksella että pääsen taas siihen saunaan ja saan ne samat hahmot uudestaan
silmiini.

Erityisesti muistamme miten kumpikin selvästi näki, että paneelista erottui
tuimailmeinen ja vankkaleukainen Jean Sibelius.