Juankoski here I come, minä lähden Pohjois-Karjalaan

Viimeksi harrastimme kotimaan matkailua lapsiperheenä omalla autolla 1900-luvun puolella, joten oli jo korkea aika käydä tutustumassa kauempana sijaitseviin kotimaan nähtävyyksiin.

Maanantaina lähdimme matkaan määränpäänä Eva Ryynäsen ateljee ja Paaterin kirkko, Kolin kansallismaisema ja SF-elokuvakylä Kontiolahdella.

Päivän aikana etenimme Jyväskylän seudulle ja yövyimme hotellissa Laukaalla.

Tiistaina matkan jatkuessa pysähdyimme ihastelemaan Rautalammin kirkkoa, joka on komean kaunis, yksi Suomen suurimmista puukirkoista. Ajattelemisen aihetta antaa kivipaasi, joka on pystytetty niiden ihmisten muistoksi, jotka olosuhteet pakottivat muuttamaan Ruotsalaismetsiin ja sieltä vieläkin kauemmas kotiseudultaan.















Poikkesimme ostamaan jälkisadon mansikoita Suonenjoen torille. Tämän kesän mansikkakarnevaalien aikaan on torin reunaan on pystytetty Kari Tapion muistomerkki niille vaiheille, jossa hänen äänensä ensi kerran on kuultu.
Matkaa jatkettiin Kuopioon, jossa torin täydellinen remonttityömaa pölyineen ja meteleineen hermostutti ja vähensi viihtyvyyttä. Suuntasimme illaksi kohti kauniimpia maisemia, Savon sydämeen, keskelle ei mitään, Juankoskelle.
Kolmantena päivänä saavuimme Joensuuhun, joka vaikutti erinomaisen kodikkaalta paikalta. Sulauduimme Heikki Turusen kuvailemiin maisemiin ja kuljeksimme paikkoja tutkaillen. Poikkesimme tunnelmoimaan kulttiravintola Wanhaan Jokelaan. Miljöö oli viihtyisän Kaurismäkiläinen levyautomaatin levyjä myöten. Kirjailijan kantapöydässä istuskellessani lukaisin Jokelasta ja sen historiasta tehdyn kirjan, juttelimme tarjoilijan ja viereisessä pöydässä istuneen ruotsinmaikaksi opiskelevan rennonmukavan nuorukaisen kanssa. Vaimean suomenkielisen puheensorinan joukosta erottuivat ainakin englannin ja ranskan kielet. Jokela tosiaan taitaa olla opiskelijoiden, oppineiden ja kulttuuriväen olohuone.
Kolin kansallismaisemaan tutustuminen oli korkeanpaikankammoiselle huimaava kokemus. Kieltelin äänekkäästi isäntää lähestymästä jyrkkiä kielekkeitä ja kieltäydyin ottamasta valokuvia kaikkein häijyimpien paikkojen läheltä. Näkymä ympäristöön on niin kaunis, että henkeä salpaa.

Kolilta suuntasimme Sf-elokuvakylään, jossa pääsimme kurkistamaan Karjalan kunnailla kulisseihin ja niiden taakse. Oppaanamme toimi sarjan apulaisohjaaja, joka puhui paljon. Hän kertoili sarjan tekemisen vaiheista ja sattumuksista ja kuvaili runsain sanakääntein jippoja ja valotti seikkoja, joita pitää ottaa huomioon sarjaa filmatessa. Mielenkiintoinen kierros kesti reilun tunnin, tunti vierähti todella nopeasti, esitelmää olisi jaksanut kuunnella vaikka kuinka kauan.

Omatoiminen kotimaan lomailu vaatii enemmän vaivannäköä ja kärsivällisyyttä kuin kaupunkiloma ulkomailla. Onneksi meidän iskä tykkää ajamisesta eikä stressaa yösijan saamista. Eikä antanut minun yhtään ajaa... Olimme liikkeellä leppoisalla ex-tempore -meiningillä. Olemme tyytyväisiä kaikkeen lomamatkalla näkemäämme ja kokemaamme, joita voi talvella muistella valokuvia selailemalla.