Herkkua omensadosta

Olen laatinut itselleni lapsellisen helpon, herkullisen ja terveellisen omppuohjeen, jota pyrin noudattamaan: koppase kuistilla olevasta laatikosta puna- tai keltaposkinen omena (fiilingistä ja valikoimasta riippuen), virauta kraanan alla roskat ja puutarhan pölyt pois, kuivaa suurpiirteisesti, puolita hedelmäveitsellä, jotta on helpompi haukata, mussuta ja maistele. Ota töihin lähtiessäsi muutama laukkuusi, nauti kahvitauolla sekä muulloinkin hiukajaisen ehkäisemiseksi.

Kotimaista omenaa on tällä hetkellä enemmän kuin jaksaa syödä.

Omppupiirakka on hyvää, kuten tietysti hillokin.

Sain aiheen säilöä omenoita uudella tavalla, koska vaki hankintapaikassani Olga-neidissä oli myynnissä kuivuri, tietysti edulliseen hintaan. Tutkailin, harkitsin, kävin kotona miettimässä, lopulta palasin kauppaan ostamaan sen. Kotona aloin kuivattujen omenaviipaleiden tehotuotannon. Hommaa nopeuttaa monitoimikone, joka viipaloi omenat käden käänteessä, hedelmien käsittelyä helpottaa ottimet. Kuivurin ritilöille mahtuu toistakymmentä omppua kerrallaan ja aikaa kulahtaa ehtoosta aamuun. Melko pieniksi omppuviipaleet kutistuvat.

Joku on pohtinut, että ekologinen tapa on kuivata omput ilman kuivuria. Silloin aikaa tarvitaan paljon enemmän. Olen kokeillut kuivata tuulessa sieniä ja omppuja joskus. Siinä on sellainen harmittavainen haitta, että homman hygieenisyydestä ei ole takeita, kun kärpäset tuppaavat saaliille ja pilaantuminen uhkaa prosessia.

Meillä valmiit viipaleet ovat pujahtaneet tuulensuojaan sellaisenaan. Eivät ole ehtineet puuron päälle tai possupataan niinkuin suunnittelin. Aikamiespoikamme niitä napostelee ilokseen - omenoita tuoreeltaan hän ei ymmärrä arvostaa. Voi, tuota poispilattua nuorisoa!