Askartelevat eukot

Sisareni kanssa olemme kauan suunnitelleet, että pidetään askartelupäivä, kerätään porukkaa koolle niin, että kaikki tulevat askartelutarvikkeineen ja ideoineen paikalle ja väkerrämme yhdessä sitä sun tätä. Näin teimme, meidän keittiö pursui ideoita, ideanikkareita, touhua ja äänekästäkin yhdessäoloa.

Jotkut askaroivat joulukortteja, joulukoristeita, huovutus- ja rautalankatöitä. Minä väkersin alkeellisen käpyfiguurin liimailemalla käpyjä sydämenmalliseen alustaan, loppukaneetiksi kieputtelin pellava- ja hopealankaa ympärille. Sen jälkeen aloin 'ommella' himmeliä. Sen tekemiseen on varattava aikaa, ei valmistu yhden illan aikana, joten hyvään alkuun päästyäni viimistelen sen lähitulevaisuudessa - toivottavasti.

Parhaan työn teki äitini: Olen saanut kotini vintiltä pellavalankavyyhden yli kolmekymmentä vuotta sitten. Vyyhti on isäni isoäidin peruja, pellava itse kasvatettu, lihdattu, karstattu, mitä kaikkea pellavalangan valmistamiseen kuuluukin. (Lapsuuden kotini on sama pytinki, jota kolme polvea ennen minua on asuttanut, joten aitan, navetan ja talon vintillä saattoi tehdä hienoja löytöjä ennenmuinoin.) Askartelutyönään äitini keri vyyhden. Kerä on hellyttävä esine, en taida sitä lankaa hennoa mihinkään törsätä. Mietimme paljonko langalla mahtaa olla ikää, kun isoisoäiti on kuollut vuonna -62 yli 90-vuotiaana, tuskin on ihan viimeisinä elinvuosinaan rohtimien kanssa askaroinut.

Emilia toi ihanan kukkakimpunkin ilokseni.
Toiset toivat glögiä ja naposteltavaa, itse leiposkelin pannukakkua ja leipää, ettei tarvinnut tyhjin vatsoin askaroida.

Oli oikein kivaa, kannattaa järjestää uudemmankin kerran toiminnallista yhessäoloa.