Belle-koira, Monthy-pentu

Bellellä suussaan tärkeä lelu. Sitä sitten esitellään, kun joku vieras osuu tulemaan meille. Emme kouluttaneet sitä pienenä tarpeeksi. Eihän sitä enää saa oppimaan, ettei saa riehaantua kuin lapsi, kun vieraita tulee. Muutaman minuutin esityksen jälkeen koira rauhoittuu ja muuttuu melkein huomaamattomaksi. Ruokailu- ja kahvittelutuokioita se jaksaa seurata tarkasti, jos vaikka jotain sattuisi jäämään yli. Olemme ruokailusta koiran kanssa tarkkoja - sillä kun on sama taipumus kuin emännällään; herkut jäävät vyötärölle. Annamme sille kurkkua, porkkanaa, perunankuoria ja ym vähäkalorista. Ne kaikki ovat sille yletöntä herkkua! Kuka tulisi pitämään emännälle samanlaista ruokailukuria?
Mutta tärkein seikka; Bellellä on ihana luonne, lempeä ja uskollinen.

Olin ystäväni Lauran luona. Hän vietti pentulomaa. Oli saanut pienen amerikankokkeri-hauvan pikkuveljeksi samanlaiselle Caddie-koiralle. Tämä 9 viikon vanha Monthy-veijari oli melkein koko ajan liikenteessä ja touhussa. Oikein mieluisaa ajanvietettä sille oli housun lahkeen kanssa askaroiminen. Mutta sitten yhtäkkiä untakin tarvittiin.